Sarplaninac
Sarplaninac on hyvin arvostettu ja toimiva laumanvartijakoira alkuperäseuduillaan edelleenkin. Kuvassa koiria työssään Makedoniassa, Sar-Planina-vuorella (kuva vuodelta 2019, kuva: Hanna-Mari Rajaniemi).
Šarplaninac on erittäin vanha rotu. Tämä molossien jälkeläinen paimensi ja vartioi karjaa Balkanin niemimaalla, eräiden lähteiden mukaan jopa 10 vuosisataa eKr. Tosin historia on erilaisten yhteensattumien vuoksi virallisesti tuntenut sen nykyisellä nimellä vasta vuodesta 1957. Šarplaninac on saanut nimensä Šar Planina -vuorijonosta, joka sijaitsee Serbian ja Makedonian rajalla. Se on molempien maiden kansalliskoira ja sillä on muutenkin erityinen merkitys sekä maiden historiassa, että nykypäivänä. Šarplaninacin kuva on Makedonian 1 dinaarin kolikossa ja vuonna 1999 siitä julkaistiin postimerkki.
Serbiassa, Makedoniassa ja muualla entisen Jugoslavian alueella koirien tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa, koska sieltä löytyy myös ns. vuoristokoiria, jotka eivät ole missään rekisterissä. Muualla Euroopassa esim. Slovakiassa on tällä hetkellä (elokuu 2006) 129, Belgiassa 307, Hollannissa 40, Tsekeissä 116 ja Unkarissa n. 300 rekisteröityä yksilöä. Suurimmat kannat löytynevät Unkarista ja Ranskasta, jossa sarppeja on viimeisen 20 vuoden aikana rekisteröity 4500 ja noin 2000 on hengissä. Huomioitavaa on myös se, että Ranskassa on vain kuusi rekisteröityä kasvattajaa.
Suomeen ensimmäinen šarplaninac eli ”sarppi” tuli vuonna 1989. Parin vuoden aikana niitä tuotiin vajaa kolmekymmentä yksilöä lähinnä entisen Jugoslavian alueelta, mutta myös Ranskasta ja Unkarista. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1992 ja kaiken kaikkiaan niitä on syntynyt vuoden 2005 loppuun mennessä 21 pentuetta ja 119 pentua eli mistään suuresta lukumäärästä rodussa ei ole kysymys. Vanhimmat koirat ovat eläneet lähes 15 vuotiaiksi eli rotu on siis kohtuullisen pitkäikäinen.
Šarplaninac on roteva, vahvaluustoinen ja keskikokoa huomattavasti suurempi koira. Suuresta koostaan huolimatta lonkkaniveldysplasian suhteen rotu on aika terve. Lähes puolet koirista on tutkittu ja neljännesosalla on A-lonkat samoin D-lonkat ja puolet on B-C-lonkkaisia, mutta pahempia ei juuri ole. Kyynärniveliä on myös kuvattu ja valtaosa niistä on terveitä. Sarpin karvapeite on erittäin säänkestävä; turkki on melko pitkä ja pohjavilla erittäin tiheä. Se kestää hyvin Suomen ilmastoa ja viihtyykin ulkona, mutta nukkuu tilaisuuden tullen mielellään myös sohvalla tai sängyssä. Sarppeja on hyvinkin erivärisiä, lähes valkeasta melkein mustaan ja tummanruskeaan, mutta toivottavin sävy on tumma raudanharmaa.
Sarplaninac uros "Herkku" eli Hermes Prilepski hyvin nuorena poikana.
Šarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä ja sen ”ajatusmaailmaan” pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan voimakkaassa ystävyyssuhteessa ja tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä milloinkaan orjuutettuna tai alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarppi tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa on vältettävä, sillä se voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla. Oikein kasvatettuna se rakastaa perheenjäseniään yli kaiken, ovat ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarpin suhtautuminen vieraisiin voi olla yllättävänkin aggressiivista.
Suomessa syntyneet pennut ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia verrattuina alkuvuosien tuontikoiriin, lieneekö se ympäristöolosuhteiden ansiota. Juuri luonteen takia kasvattajan ammattitaito onkin tämän rodun kohdalla erittäin tärkeää. Kysytään silmää valittaessa pennuille sopivaa kotia ja oikeaa perhettä ja myös kanttia kieltäytyä, jos vähääkään epäillään ostajaehdokkaiden sopivuutta. Itsestään selvää on, että kasvattajan ja uusien omistajien välinen yhteydenpidon tulisi jatkua koko koiran eliniän.
Erilaisten paimennustehtävien lisäksi šarplaninacia on käytetty entisen Jugoslavian armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä. Sen hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen sarpin omistaja harrastaakin jäljestämistä ”omaksi huvikseen”, koska koirat selvästikin nauttivat nenätyöskentelystä. Tottelevaisuuspuoli onkin sitten asia erikseen.
Sarpin kanssa voi myös harrastaa - huumorimielellä! Tässä etsintä- ja hajutunnistusharjoittelua.
Šarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Sarppi on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja kulloinkin tahtoo. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta aivan mieletöntä kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy helposti. Suomessa vain viisi koiraa on käynyt Pk-kokeissa, joista kaksi on saavuttanut JK1 ja yksi JK3 -tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKOssa, näistä yksi on tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen.
Tullakseen toimeen tämän alkukantaisen koiran kanssa omistajalla pitää olla tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Sarpilla on erittäin kehittynyt viestintäkieli; se ilmaisee itseään erittäin selkeästi kehollaan, hännällään, korvillaan ja ilmeillään. Kun koiraa oppii ”lukemaan” ja sen kanssa kommunikoimaan, siitä saa luotettavan ja uskollisen ystävän ja mitä parhaimman kaverin, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa ja joka kaikissa tilanteissa puolustaa laumaansa ja reviiriään.
Teksti kopioitu Sarplaninac Club Finland ry:n sivulta.
SARPLANINAC CLUB FINLAND RY:N KOTISIVUILTA LISÄÄ ROTUTIETOA
